Työskentelin kesällä 2022 kolme kuukautta tutkimusavustajana Ihmiset aineettoman teollisen kulttuuriperinnön haltijoina-hankkeessa. Työtehtäviini kuuluivat Warkauden Lehden numeroiden läpikäynti ja haastattelujen litterointi. Alkukesästä juhannukseen asti aloitin lehtien läpikäynnillä, heinäkuussa litteroin haastatteluja ja vielä työsuhteeni loppupuolella elokuussa palasin lehtien pariin.
Kävin lehtiä läpi Kansalliskirjaston digitaalisesta sanomalehti- ja aikakauslehtiarkistosta. Tarkoituksena oli löytää artikkeleita ja uutisia A. Ahlströmin Oy:n Varkauden tehtaiden teollisesta työstä, kuten ammattitaidosta, asiantuntijuudesta ja työntekijöistä. Lisäksi otin ylös tiedot eri toimialueilla tapahtuneista uudistuksista, innovaatioista ja kehittämisestä kertovista artikkeleista. Myös työtapaturmiin liittyvät artikkelit kiinnostivat, koska näihin liittyi usein tietoa esimerkiksi koneista ja eri laitteista. Näitä artikkeleita olikin paljon. Löytämistäni artikkeleista kirjasin jo olemassa olevaan Word-tiedostoon ylös perusviitetiedot, tallensin linkin ja kirjoitin lauseen mittaisen tiivistyksen artikkelin sisällöstä. Aloin käymään läpi Warkauden lehtiä vuodesta 1928 ja pääsin tavoitteen mukaisesti vuoden 1939 loppuun asti.
Haastatteluja litteroin yhteensä kahdeksan. Näistä yksi oli kolmen hengen ryhmähaastattelu ja yksi kahden hengen haastattelu, mutta litteroinnin aloitin kuudesta yksilöhaastattelusta. Suurin osa haastatteluista oli tehty etänä Teamsin kautta, joten tämä aiheutti pientä lisähaastetta äänenlaadussa ja puheesta selvää saamisessa. Haasteita tuotti myös se, että haastateltavat käyttivät paljon itselleni vierasta sanastoa. Toisaalta tämä muuttui litteroinnin edetessä koko ajan helpommaksi. Myös ne haastattelut, joissa oli enemmän kuin yksi ihminen sujuivat hyvin, kun takana oli jo monta yksilöhaastattelua, jolloin teollisuuteen liittyvä sanasto, koneet ja paikat olivat itselleni jo tuttuja.
Tutkimusavustajan työ on ollut antoisaa ja merkityksellistä. Työtehtäväni ovat olleet sellaisia, joissa olen konkreettisesti päässyt näkemään työni jäljen, mikä on osoittanut itselleni, että tekemäni työ on ollut arvokasta hankkeelle. Työskentely on myös hyvin konkreettisesti osoittanut, että haastatteluja tuottavassa tutkimushankkeessa aineistojen kerääminen ja sen käsittely vie paljon aikaa. Ollessani avustamassa hankkeessa olen päässyt kokemaan, millaista isomman tutkimuksen teko käytännössä on.
Olen oppinut näiden kahden eri työtehtävän myötä monia asioita ja kartuttanut jo olemassa olevaa osaamistani. Esimerkiksi haastatteluita olen tehnyt jo aiemmin opinnoissani kenttätyökurssilla ja kandidaatintutkielmassani, joten litteroinnista minulla oli jo vähän kokemusta. Tämän tutkimushankkeen haastattelut olivat kuitenkin kokonaisuudessaan paljon pidempiä, useimmiten kestoltaan kaksi ja puoli tuntia. Näin ollen litteroitavaakin oli paljon enemmän yhtä haastattelua kohden kuin mihin olin tottunut. Lisäksi itselleni vieraaseen aiheeseen paneutuminen vaati erityistä keskittymistä, jotta litteroinnista tulisi mahdollisimman selkeä. Koen, että litterointitaitoni kehittyivät paljon.
Vaikka en itse haastatteluita tehnytkään, koen että litteroinnin ja haastattelujen kuuntelemisen myötä opin myös itse haastattelujen tekemisestä. Lisäksi kun samat teemat toistuivat, oli kiinnostavaa seurata, miten haastattelujen kulut erosivat toisistaan riippuen haastateltavista. Vaikka haastattelurunko oli kaikissa sama, oli selkeästi havaittavissa, kuinka eri teemat painottuivat riippuen haastateltavien vastauksista. Huomasin myös, kuinka tärkeä rooli haastattelijalla on pitää kiinni aikataulusta sekä palata niihin kysymyksiin, joihin haluaa vastauksen, jos haastattelu on eksynyt muihin aiheisiin.
Warkauden lehtien läpikäynti opetti aineiston keräämistä toisesta näkökulmasta. Aluksi tuntui haastavalta pohtia, mitkä asiat ovat tarpeeksi relevantteja ylös kirjattavaksi sekä kuinka tarkasti lehdet pitää käydä läpi, jotta varmasti kaikki tarpeellinen tulee huomattua. Tästä syystä lehtien läpi käyminen oli aluksi hitaampaa, mutta ohjeistus ja aiemmat esimerkit auttoivat hahmottamaan, miten lehtiä kannattaa käydä läpi ja mihin asioihin kiinnittää huomiota. Tähän hommaan pääsin kuitenkin nopeasti kiinni. Kiinnostavaa oli myös huomata lehden sisältöjen muuttuminen vuosien 1928-1939 mittaan. Mitä pidemmälle uutisissa mentiin, sitä enemmän ne muuttuivat paikallisista uutisista koko maailmaa koskeviksi esimerkiksi uutisoiden kansainvälisen politiikan käänteistä. Myös tässä tehtävässä huomasi ajankulun konkreettisesti, keskimäärin ehdin käymään noin kuusi kuukautta lehtiä läpi yhden työpäivän aikana.
Tutkimusavustajana toimimisessa olen kokenut tieteellisen tutkimuksen teon erityisen hyödyllisenä esimerkiksi maisterintutkielmaani ajatellen, jossa aineistonani on haastattelut. Tulevaisuuden työmahdollisuuksia ajatellen oppimani taidot ovat hyvä lisä jo olemassa olevaan osaamiseeni. Yhteenvetona voisin todeta, että hankkeesta jäi paljon hyvää käytännön kokemusta, jota tulevaisuudessa varmasti pystyn hyödyntämään.
– Mona Sainio – 24.8.2022
Ihmiset aineettoman teollisen kulttuuriperinnön haltijoina 